Vaelsimme kesäkuun alkupuolella Hetta-Pallaksen kansallispuiston vaellusreitin. Vein isännän ja Hilla-koiran Hettaan, mistä he lähtivät kävelemään Mustavaaran yksityistietä pitkin kansallispuiston vaellusreitille. Itse siirsin auton Pallakselle ja lähdin bussilla Raattamaan, mistä nousin Vuontisjärveltä ylös tunturiin Montellin kodalle odottamaan isännän ja koiran saapumista. Sieltä kävelimme yhdessä loppureitin Pallakselle. Miehelle ja Hillalle matkaa tuli 55 km ja itselleni vajaa parikymmentä kilometriä.
Reitti on hyvin viitoitettu. Se on pääosin leveää sorastettua väylää ja osin kivikkoista kapeampaa polkua. Yöpyminen suositellaan merkittyjen tulipaikkojen läheisyyteen. Kaikilla tulipaikoilla on WC. Koko reitti on roskaton, eli jäteastioita ei ole.
Maisemat ovat upeat koko reitin varrella ja näkymä on pitkälle, mikäli sumu ei yllätä. Usva tuo sekin oman salaperäisen tunnelmansa matkalle, eikä vaikeuttanut reitillä pysymistä. Näin alkukesästä reitti ei ollut vielä ruuhkainen, ihmisiä oli kohtuudella. Nukuimme omassa teltassa kaikki yöt. Ymmärrän, miksi Hetta-Pallas reitti on Suomen suosituin vaellusreitti, vaikka oma sydämeni sykkiikin enemmän erämaan rauhalle ja omien polkujen kulkemiselle.
Kyllä Hetta-Pallaksella kannattaa käydä -ainakin kerran elämässä.