Säv: Olavi Karu ; san: R.R. Ryynänen
gramofoni: HMV 101, "Viipurin grammari"
Syksy tuulispäin, kisaten maita kulkee.
Vehmeä puisto, onpi vain muisto,
keto kelmeältä näyttää.
Yksinäni jäin, sydämen syksy sulkee.
Tuntehin tummin, aatoksin kummin,
hetket harmaat täyttää.
Sua armahin mä illoin,
muistelen, ja silloin
huokailen: ”Ah, milloin,
milloin löydän sun,
jonka kerran näin,
eloni nuoruudessa?
Haaveeni hento,
tähtösen lento,
yhä säilyt mielessäin.”